Peesukarhun synty: tarina epäonnistuneesta pelitubettajasta

En tiedä tiesitkö, mutta olin joskus pelitubettaja. En tosin sellainen iloinen thumbnaileissa suu auki oleva klovni, vaan enemmänkin myöhäisherännyt luova räpeltäjä, joka halusi epätoivoisesti paeta elämää, joka näytti kermanvalkoiselta konttoriboksilta ja PowerPoint-esityksiltä.

Aloitin kanavani 25-vuotiaana, kun kaikki muut tuntuivat jo olevan matkalla jonnekin. Minä taas yritin selvittää, miksi ihmeessä halusin ryhtyä tekemään lapsellisia pelivideoita – ja miksi se tuntui oikealta, vaikka mikään kanavani numeroissa ei antanut siihen syytä.

Jonkin aikaa luulin jopa onnistuvani. Tilaajamäärä kasvoi, ja yhtäkkiä kaikki, jotka pelasivat samaa peliä Suomessa, tiesivät minut. Luulin kiivenneeni ulos systeemistä.

Kunnes tajusin mistä kaikki johtui.

Ja siinä hiljenemisen hetkessä kysyin itseltäni ensimmäistä kertaa: mitä tästä kaikesta oikeasti etsin?

Tämä teksti on tarina siitä, miten ja miksi pelitubettajauraani päättyi – ja mitä löysin sen alta. Se on tarina epäonnistumisesta, u-käännöksistä ja siitä, miten joskus väärälle huipulle kiipeäminen näyttää lopulta oikean suunnan.